YSTÄVYYDESTÄ AIKUISIÄLLÄ

14. helmikuuta 2018

Näin ystävänpäivänä, ja oikeastaan muutaman viime vuoden aikana varsinkin olen pohtinut ystävyyttä paljonkin. Halun ystävyydeltä sellaista tiettyä syvyyttä, enkä saa paljoakaan irti pinnallisesta kaveruudesta, josta jo alun alkaen tuntee, että ystävyys tuskin koskaan tulee syvenemään. Mutta ehkä se ei haittaa, ihan jokaisen kanssa ei tarvitsekkaan synkata samoilla leveleillä. Toisaalta taas ystävän voi löytää milloin ja mistä tahansa!

28 ja puoleen vuoteen on mahtunut monenlaista ystävyyttä - osa on kuihtunut jo alkaessaan, osa jatkuu vielä tänäkin päivänä syvempänä kuin koskaan. Kaikki ovat kuitenkin opettaneet jotain. Jotkut huonompia puolia luottamuksesta, jotkut niitä tähtihetkiä. Rehellisesti sanoen, en kaipaa elämääni epäluotettavia, negatiivisia ja pahansuopia tyyppejä, tai yksipuolista ystävyyttä. Se onkin tärkeä oppi jonka olen oppinut kantapään kautta elämäni aikana ja se on opettanut paljon ihmistuntemusta. En myös näe mitään syytä, miksi viettäisin aikaa epärehellisten ihmisten kanssa. 

Tähän ikään mennessä olen oppinut vaatimaan molemmin puolista arvostusta ja jos sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa, ei ole oikeaa ystävyyttäkään. Sama päätee tietenkin parisuhteisiin ja kaikista ihaninta tietenkin on se, että oma kumppani on myös se paras ystävä. Olen hyvin onnekas tässäkin suhteessa, sillä pian kymmenen (!) vuoden ikäisen suhteen yksi tukipilareista on juurikin se  järkkymätön ystävyys. 


Kuitenkin jokainen tarvitsee muitakin ystäviä, kuin kumppaninsa. Mä ainakin tarvitsen toisinaan tyttöjeniltoja, yökyläilyjä ja viinipullon jakamista jonkun ihanan naisen kanssa. Niitä jokapäiväisiä pieniä yhteydenottoja, mitä parhaimpien ystävieni kanssa käyn päivittäin. Sitä, että tiedän toisen olevan siellä langan päässä, mitä vain ikinä tarvitsen. Oli se sitten apua huulipunan sävyn valinnassa tai itku kurkussa soitettu puhelu hädän tullen. 

Ystävä ei koskaan väheksy tai kyseenalaista sun tuntemuksia, tai puhu ikinä pahaa selän takana tai arvostele. Se ei myöskään jätä sua, oli yhteydenpitoa elämän varrella paljon tai ei. Mulla on myös kourallinen rakkaita ystäviä pitkän ajan takaa, joiden kanssa ei välttämättä olla montaakaan kertaa vuodessa tekemisissä, mutta sen lämmön ja rakkauden vain tuntee pelkästään kun ajattelee toista, ja jutut jatkuvat aina siitä mihin viimeksi jäivät. Kaikki ystävyydet eivät tarvitse jatkuvaa yhteydenpitoa, jos se vain tulee luonnostaan kummaltakin osapuolelta, eikä vain toinen ole aina se, joka ottaa ekaksi yhteyttä. 

Ystävyydeltä kaipaan myös yhteistä huumorintajua ja luottamusta, sitä että pystyn olemaan toisen seurassa täysin oma itseni, ilman että yhdessä vietetty aika käy raskaaksi. Olen äärettömän kiitollinen ystävistäni, joista on tullut osa perhettä, sekä kaikista yhteisistä retkistä ja kommelluksista elämän varrella. Kiitollinen olen myös kaikista uusista tuttavuuksista, myös teistä jotka jättävät viestin silloin tällöin tänne tai vaikka instaan. Osan kanssa juttelen useamman kerran viikossa somessa, joku taas muistaa kommentilla harvemmin, mutta jokaisella teilläkin on erityinen rooli mun elämässä ja teihin on ollut ihana tutustua! Joskus ystävyys voi saada alkunsa ihan vain yhteisten mielenkiintojenkin ansiosta.



Kiitos ihanille ystävilleni ainaisesta supporttaamisesta, tuesta ja jokaisesta ikimuistoisesta hetkestä elämän varrella. Ihanaa ystävänpäivää, 
I LOVE YOU! 

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

FOLLOW ME ON INSTAGRAM @MIIASAARIN

© M I A Creative. Design by FCD.